Meidän Kirppu, Kääpiöprinsessa on kohta jo kolmevuotias!

Sisarussarjan rauhallisin, harkitsevaisin, ujoin.
Se lapsi, joka jaksaisi siirrellä helmiä purkista toiseen vaikka tunnin.
Lapsi, joka tykkää leikkaamisesta, maalaamisesta ja piirtämisestä,
viimeksimainitusta jopa siinä määrin, että äiti joutuu vähän useammin uudelleenmaalaamaan seiniä.

Prinsessa on lapsi, jolla on maailman kauneimmat korkkiruuvikiharat
ja ihastuttava hymykuoppa.



Pikkuprinsessa  ei varmasti jää jalkoihin meidän porukassa, sillä Prinsessalla on Ääni.
Hän ei epäröi käyttää ääntään, näin on ollut jo syntymästä saakka.
Silloin kun Prinsessa on tyytyväinen, hän on hyvin, hyvin hiljainen.
Mutta jos Prinsessa kokee jäävänsä jostain paitsi, sen kyllä kuulee.

Tämä lapsi on Hyvin Huolissaan asioista.
Hyvin Huolissaan siitä tuleeko roska-auto silloin kun hän kävelee kotitiellä.
Hyvin Huolissaan siitä jos ulkona tuulee. Hyvin Huolissaan monista asioista.
Syvään Huoleen kun yhdistetään Ääni,
saadaan aikaan Vinkuminen.
Äiti voisi elää ilman Vinkumista.

Äänen lisäksi tällä lapsella on Oma Tahto.
Oma Tahto määrää muun muassa mitkä vaatteet puetaan, kuka pukee ja missä järjestyksessä.

Prinsessa tykkää tietysti prinsessajutuista. Hiusten harjauksesta, meikeistä, mekoista.
Prinsessaelokuvista, koruista, hulmuavista helmoista.
Pitsistä, tyllistä, käsilaukuista ja korkokengistä.

Prinsessa pitää myös hiekkaleikeistä, askartelusta, pallopeleistä.
Prinsessan voisi "unohtaa" telkkarin eteen vaikka koko päiväksi,
sillä kun Prinsessa on tyytyväinen, täällä on todella rauhallista.

Prinsessan uusin lempielokuva on tällä hetkellä tietysti Barbien 12 tanssivaa prinsessaa.



Lapsi tanssii kaikki tanssikohtaukset ja lumottuna katselee muut kohdat.
Myös vanha suosikki Risto Räppääjä ja Nuudelipää
on onneksi sekin vielä lemppari. 

Prinsessa osaa hienosti laulaa mukana kaikki laulut.



Tämä lapsi on se, joka salaa luikahtaa isompien sisarusten huoneisiin,
maalailee kynsilakalla kynsiensä lisäksi koulupöydät,
karkaa sängyn alle pelaamaan (luvattomasti) DS:llä ja on siellä hipihiljaa, kun äiti etsii.

Yksi Prinsessan lempipuuhista on ääneen lukeminen,
meidän talossa kaikki kirjat alkaa "Olipa kerran..."


 

Tervetuloa meidän makuuhuoneeseen!



seinävalaisimet Ellos, lasityö Anopin käsialaa



lattiasävy: valkaistu tammi, K-raudasta



valaisin Ellos, sängynpääty Ikea, tapetti paikallisesta Värisilmä-liikkeestä



sängyn päätyteksti "Living and Loving" tilattu jostain nettikaupasta



Makuuhuoneesta puuttuu vielä vaatekaapit, ne sijoitetaan alimmassa kuvassa näkyvän "seinämän" taakse sijoittuvaan vaatehuoneeseen,
jonka toistaiseksi on vallannut kaksi pientä Kääpiötä, Ujo ja Vilkas.


Kattovalaistuksen suunnittelu on vielä ihan vaiheessa,
lukuvaloiksi sängyn molemmin puolin haluan jommat kummat näistä:


lattiakatkaisin mahtaa olla mukava käytössä 75cm korkeasta sängystä ;)

Matoille, verhoille, tauluille tai muille härpäkkeille en ole vielä suonut ajatustakaan :)

Meidän Poika, se vääräuskoinen kolmen siskon joukossa,
sukupuoli, jollaisia en koskaan kuvitellut tekeväni.
Poika tekee täysillä kaiken, keskittymiskyky on täysi kymppi.

Ihailtavin ja samalla äitiä ärsyttävin piirre on Pojan tapa herätä aamuisin.
Aamukuuden ja -kahdeksan välillä se tapahtuu, singahdus,
jolloin Poika hyppää pystyyn ja on täynnä toimintaa.
Toistaiseksi se on lähinnä rasittavaa, sillä tämän ominaisuuden myötä on hävinneet ne lököaamut, jolloin sängyn pohjalla vanutaan ja odotetaan opitimaalista hetkeä ylösnousemukselle. Mutta toisaalta, tämä on varmasti piirre, josta on Pojalle itselleen hyötyä tulevaisuudessa.



Poika on hymynaama, harvoin kärttyinen, sopeutuvainen nuorimies.
Ei kukaan jaksa aina olla aurinkoinen, mutta yleensä Poika on.
Pojan hymy ja avoimmuus hurmaa paatuneimmatkin lapsenkaihtajat.

Poika hurmaa puhumalla, poika hurmaa pussaamalla.
Poika hurmaa tilanteisiin sopivilla sutkautuksilla. Mistä lie ne kumpuavatkaan.
Pojalta luonnistuu silmän vinkkaukset, kulmakarvojen kohottelut ja muut Casanovan elkeet. Jo nyt.

Pojat on poikia, vaikka siskojen joukossa elääkin.
Ennen Pojasta piti isona tulla Prinsessa. Nyt haaveet on muuttuneet, Pojasta tulee Ratsastaja.
Isän mielestä samoissa vesissä liikutaan edelleen.

Pojan lempieläin on hevonen, eikä mikä tahansa hevonen, vaan Pertti.
Pertti on kuulemma Pojan ja Poika Pertin.



Pojilla ja isillä on tunnetusti "juttuja", niitä poikien asioita,
mihin äitien ja siskojen ei tarvitse edes yrittää puuttua.
Loppukesästä kuvioihin astui Harry Potter.

Elokuvia ei vielä ole lupa katsella, mutta romaanimuotoisia kirjoja Poika "lukee" ja kantaa niitä kainalossaan.
Se Isän ja Pojan yhteinen juttu on Wii.



Isä pelaa ja Poika katsoo. Poika pelaa ja Isä katsoo.
Niin tai näin, kivaa niillä tuntuu olevan.
Joinakin päivinä poikaa pitää kutsua Roniksi, toisina Harry Potteriksi. 
Hermioneksi ei vielä ainakaan.

Pojan lempielokuvan täytyy olla UP.
Jos mikään muu ei miellytä, tämä pelastaa tilanteen. 
Nyt on menossa toinen levy ensimmäisen koettua muutaman kohtalokkaan tapaturman.



Tämän pojan ollessa kyseessä en ole peloissani sohvaperunoitumisesta.
Siis siitä, ettei mikään muu enää kiinnosta kuin ruudun tuijottaminen.
Siihen Poika on ihan liian aktiivinen.




  Ja jos joku sattuu ihmettelemään tämän postauksen funktiota, kerrottakoon, että sitä ei varsinaisesti ole.
Olkoot tämä vaikka vastine vaillinaisesti täytetylle vauvakirjalle.
Neljän lapsen äiti ei niitä enää täyttele,

Heti kun aurinko lämmittää, me siirrymme ulkoilmaelämään.
Ensimmäisinä päivinä tehdään puroja, että piha kuivuu.
Sitten siirrytään siivoushommiin,
joita varsinkin koiraperheen pihassa on riittämiin.

Pari pääsiäispäivää on nyt sahattu polttopuita,
piha siistiytyy ihan silmissä,
samalla kun seuraavan talven sähkölaskua taklataan pienemmäksi.

Kohta on vuorossa uusien kukkapenkkien teko,
terassin rakennusta,
parin kuistin rakennusta,
kasvihuoneen rakennusta,
uusien nurmikkoalueiden perustamista
ja kaikkea muuta ihanaa.

Välillä käydään sisällä syömässä ja nukkumassa ja sitten taas jatketaan!

Facebook-statustani mukaillen:

Möyrin innoissani pihahommissa ja lopun aikaa aivot raksuttaa uusia suunnitelmia toteutettavaksi. Sisäpuuhat on niin OUT!!
(Seuraavaan viiteen kuukauteen mua on turha yrittää tavoitella, mä olen pihalla!)

Bloggaustauko.

Kunnes yläkerta on valmis
ja saan taas kunnon kameran käyttööni

(Ellei sitten jotakin ihan maatamullistavaa tapahdu,
jonka voin ihan sanoin kuvailla.)



(kuva googlen hausta)

Vaikka väliaikaismajoituksessa vielä elämmekin,
halusimme silti uuden sänkymme jo käyttöön.
Vanha olikin palvellut jo vuosia,
ensin vesisänkynä ja sittemmin patjoilla varustettuna.

Nyt se saa uuden elämän vierassänkynä.



Uusi sänky tarvitsee tietysti uuden päiväpeiton
- valkoisena...
Sängynpääty odottaa vielä pahvilaatikossa.

Sänky on muuten aivan älyttömän korkea,
tuntuu kuin hyllylle kiipeäisi nukkumaan.
Mutta kuulemma nykyjenkkisängyt ovat tällaisia...
Tiedä sitten häntä?!

Mikäs siinä, koirat ja lapset pysyvät poissa
ihan siitä syystä etteivät yletä kiipeämään sinne :D



Tulevan "kirjaston",
jossa siis nykyinen makuuhuoneemme sijaitsee,
uusi lamppu sai väliaikaisen tehtävän
toimia sängyn vierellä lukulamppuna.



On se aika ihana!

Vihdoinkin se kauan sitten tilaamamme sohva tuli!
Alkuperäinen idea oli hankkia valkoinen sohva,
mutta järki voitti.



Olisihan se kiva, että olohuone näyttäisi kuin
sisustuslehtien sivuilla esitellyt kodit,
mutta totuus on se, että meillä menee
käytännöllisyys ennen ulkonäköä.



Ja itsellehän tätä tehtiin, ei sisustuslehdille :)



Valkoinen karvamatto olkoot myönnytyksenä turhamaisuudelleni!



Vielä uupuu nojatuoli, uusi pöytä, pari rahia,
sekä jotakin vanhaa... toivottavasti kaivavat sen pian meille tänne!!

Blogien lukeminen on lystiä.
Blogien kirjoittaminenkin on pääasiassa lystiä.
Blogien kommenttien lukeminen se vasta onkin lystiä!

Jätä siis puumerkki käynnistäsi!

Meidän perheessä äiti, eli allekirjoittanut on sellainen suurten linjojen tyyppi.
Jos maalataan, maalataan isolla telalla.
Jos ommellaan, harsitaan.

Esikoinen onkin sitten toista maata.
Liekö Mummoltaan perinyt näpertämisen jalon taidon
ja ennen kaikkea innokkuuden siihen?

Alla olevat korut on kaikki yhdeksänvuotiaan lapsen tekemiä.
Korut on lasia.

Osaa se meidän kahdeksanvuotiaskin:

Lapsen mukaan korut ovat
viimeistä, vihreää ranneketjua lukuunottamatta myytävänä.
Ranneketjun pituus on 18cm.

Kiinnostuneet voivat ilmaista halukkuutensa kommenttilaatikossa.

Olen lehtien suurkuluttaja.
Varsinkin sisustuslehtien, mutta lisäksi kelpaavat myös
muut lehdet, kuten koiria ja hevosia sivuavat lehdet,
sekä Kotivinkki, Me Naiset, Tiede...
Taidan olla aika kaikkiruokainen tällä saralla.

Tilaan yleensä edullisia pätkiä
ja bongailen kivoja tilaajalahjoja.

Tällä hetkellä kotiin kannetaan:



Tästä on tullut uusin leNpparini!






ja taitaapa laatikkoon kolahtaa myös tämä:



Minkälaisia lehtiä sinä luet?
Ostatko ne irtonumeroina vai tilaatko mieluisammat?



PS: Testasin tässä samalla julkaisuajankohdan muuttamista seuraavalle päivälle. Kuinkahan käy?

Jotkut ystäväni varmaankin muistavat,
kun noin vuosi sitten keskellä talvea kaipailin isoa ilmapalloa
ja valkoisia höyheniä?

Valkoisista höyhenistä syntyi kranssi, mutta mitä ihmettä tein ilmapalloilla?



Siippani kauhistukseksi
ja lompakon iloksi väkersin siitä jotakin tällaista:

Tähän puuhaan tarvittiin siis iso ilmapallo,
liisteriä ja paperinarua.
Sähköistys löytyi Ikeasta.

Voipi olla, että jonakin hetkenä kun poistun kotoa
suuri luomukseni on siirtynyt paremmille valaistusmaille,
mutta siihen asti roikkukoot tuossa :)

Saanko esitellä uusimman ystäväni,
joka saapui tänään:


(jättäkää huomioimatta Linssilude-pojan varjo :D)





Olohuonetta ympäri pyöritellessäni
- harrastus, jota rakas siippani ei ymmärrä sitten niin millään -
mietin mitä tekisin lyhdylle, jossa oli edelleenkin jouluvalot sisällä.
Hetki mietintää ja ta-daa...



siitä syntyi oiva kasvihuone!

Tai oikeammin kai kodin kautta Ikeaan.
Yhtä kaikki, taas on hetkeksi täytetty kamala esineiden tarve.

Mitä sieltä sitten tarttui mukaan?
Muun muassa - kaiken pienen tavaran lisäksi - tällaisia:

(kappas vaan, en huomannutkaan, että näitä olisi ollut valkoisenakin...)

Tämä jäi vielä kaivelemaan, olivat loppu,
mutta ystäväni lupasi sellaisen käydä minulle hakemassa:

Muistatteko postauksen, missä kerroin kyllästyneeni alakerran juttuihin jo ihan tyystin?
Noh, kun asiat aikansa muhii, alkaa tapahtua.

Eräänä perjantaipäivänä koko koti oli suursiivouksen tarpeessa.
Tavaroita oli niin paljon levällään, että piti katsoa mihin jalkansa laittaa.
Ja mitä tekee äiti? Imuroinnin sijasta jotain ihan muuta: