Pikaisella googletuksella selvisi, että valkoisella värillä pitäisi olla ihmisiin lähinnä negatiivinen vaikutus. Se poistaa kykyä hahmottaa tilaa ja tuntuu liian kliiniseltä. Voihan video. Onko meidän yläkerrasta nyt sitten tulossa kliininen ja negatiivinen paikka? Tokkopa, sillä tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta, ettei siellä olisi mitään muuta väriä sen jälkeen kun tavarat kannetaan paikoilleen.

Tuossa Saanan huoneen kattoa maalatessani tunsin jotakin terapeuttista. Tiedättekö, kun maali tippuu pisaroina pensselistä kainaloon ja kuivaa iholle kiristäväksi kököksi. Ei vaan, oikeasti. Siellä on niin paljon valoisampaa, puhtaampaa ja raikkaampaa, kun valkoisuus lisääntyy. Odottakaapas kun saan lattiat (valkoiset tietenkin) ja seinät (pääasiassa valkoiset) paikoilleen! Voi olla, että sen jälkeen olen jonkin sortin terapian tarpeessa, sillä tiedän, etteivät ne sinne ilman väittelyä ja perusteluja ilmesty.



Anopin kanssa olemme käyneet eriasteisia verbaalisia vääntöjä väreistä. Minun mottoni kun sisustuksessa tuppaa nykyään olemaan "ei väliä, minkä värinen - kunhan se on valkoinen!" Se kuulemma likaantuukin niin helposti. Jopas jopas, valkoinen taitaakin siis omata magneettisia piirteitä, sillä eihän se likaannu yhtään sen helpommin, kuin mikään muukaan väri, vaan se lika näkyy nopeammin. Silloin se on helpompi putsatakin, ennen kuin se pinttyy. Eikö? "Noh, helppoahan se tietysti on, että voi vaan aina sivellä uuden valkoisen maalikerroksen jos joku kolhu tulee..." Oikein kuulen, miten sarkasmi tihkuu lauseesta. Niin onkin!