Hirveä hinku saada yläkerta asuttavaan kuntoon, valmiiksi asti ei parane odottaa, muuten emme pääse ikinä kantamaan sinne kamoja. Sami tekee ainoastaan, jos sillä on kaveri - kuulemma sen hommat niin vaativat. Patalaiska sanon mä, mutta taidan tässä tapauksessa olla se pata joka kattilaa soimaa. Sanoinkin anopille, että alkavat potkia meitä rakennuspuuhiin, kun muuten ei näemmä tule valmista.
Eipä ole appivanhempia viime aikoina näkynyt, mutta pakkohan siellä on jotain tehdä, jos mielii valmista. Muistan aina, kuinka asuimme 7 vuotta aivan remonttikuntoisessa rivitalokämpässä ja sitten kun se piti laittaa myyntiin, remontoimme kaikki keskeneräisyydet kahdessa päivässä. Tästä huomaamme, ettei meitä saa tekemään kuin pakolla. Nyt sen pakon nimi on ahtaus.

Eilen päätin, että yläkerta tulee siivota, jotta siellä edes mahtuu tekemään jotain. En ollutkaan ihan niin väärässä, sillä keräsin sieltä kolme jätesäkillistä roskaa sillä aikaa kun Sami purki pois maalaustelineitä. No nyt siellä mahtuu järjestämään vaikka latotanssit, tunnelmakin olisi autenttinen!
Tänään oli hyvä, että Sami ehti töistä tullessaan ulko-ovesta sisään kun jo taas hyökkäsin ylös hommiin. Mikä olisi sopivaa puuhaa pariksi tunniksi? Jep, villoitus. Voi sitä idioottia joka tuollaiseen puuhaan suostuu, sillä nyt on taas päällä suihkuun asti jatkuva kutka ja kutina. "Kyllä siihen tottuu ajan kanssa!" Vai niin, minä en aio tottua. Tehdään se homma alta pois ja siirrytään seuraavaan.

(Tarkoitus oli myös lisätä kuva, mutta niiden lataus koneelle kuulemma ei tapahdu nyt. Kuva siis seuraa perästä)