Eilen illalla ei kukaan olisi saattanut arvata mitä tuleman piti. Oli aivan tavallinen tiistaiaamu, esikoisen määrä mennä kouluun yhdeksitoista, Tessan kahdeksaksi. Tytöt ovat alkaneet olla aamuisin omatoimisia, pukevat, syövät, pesevät hampaansa ja huikkaavat "Heit" tokkuraiselle äidille.

Tänä aamuna Saana, tuo varsin reipas esikoisemme oli herättänyt äitinsä lailla nukkuvan, sikeäunisen Tessan. Koska matkaa taksille on puoli kilometriä valaisematonta kotitietä, oli Saana päättänyt saattaa sisarensa - ettei hänen tarvitse yksin kulkea pimeässä. Tyttöjen ajankulu ja kellon ymmärtäminen ei ole ihan vielä täydellistä, joten tytöt olivat varanneet matkaan 25 minuuttia. Saana oli saattanut siis siskonsa hyvin ajoissa taksille ja tullut takaisin sisälle, kaikki tämä ilman, että äiti on edes havahtunut.

Tytöllä ei ollut enää mielenkiintoa nukkumiseen, joten hän oli jäänyt sohvalle katsomaan lastenohjelmia. Pikkuhiljaa sitten pienet olivat heräilleet, ensin Teemu ja sitten Suffeli. Saana viihdytti pienempiään, laittoi aamupalaa ja leikki sisarustensa kanssa, jotta äiti saisi nukkua. Äiti havahtui unestaan yhdeksän aikoihin naurunkiherrykseen. Mikä ihana tapa herätä! Pienistä asioista sitä saa vanhan äidin onnelliseksi, kiitos Nappula <3