RRRRakastan talvea ja pakkasta, nautin lumien sulamisesta ja kevään vihreydestä, aurinko ja pitkät päivät kesällä antavat minulle voimaa, mutten paheksu syksyn myrskyjä tai puista putovia lehtiäkään. Olen siis kaikkiruokainen sään suhteen, kunhan mikään vuodenaika ei kestä liian pitkään ja kaikki alkavat vuorollaan.

Nautin lumitöistä, pidän hangessa tarpomisesta, lasken lasten kanssa mäkeäkin pakkasen nipistellessä poskia. Ulkoilun jälkeen on mukavaa laittaa takkaan tuli ja käpertyä sen lämpöön kuuman juoman kera. Mutta... minulla on ikuinen kaipuu kauas! Tai lähelle, kunhan pääsee johonkin matkalle. On ihanaa matkustaa uusiin paikkoihin, tutustua uusiin ihmisiin, kokea uusia asioita. Parhaat matkat tehdään lentokoneella, mutta myös junassa ja laivassa on oma tunnelmansa. Vaikka perillepääsy on usein päämääränä, ei matkustaminen itsessään ole ollenkaan pahasta. Se mukava tunnelma mielessä, kun ei vielä tiedä mitä matka mukanaan tuokaan.

Ja kun kuume on krooninen, sitä ei ainakaan auta sekä sähköiseen, että normipostilaatikkoon tipahtelevat matkatarjoukset!

Kaikkein eniten haaveilen tällä hetkellä matkasta, jonne lähtisin kaksin Siippani kanssa. Eteemme avautuisi kilometritolkulla valkoista, puhdasta hiekkarantaa, jota turkoosi meri ympäröisi kauttaaltaan. Palmut huojuisivat vienossa tuulessa ja aurinko paistaisi täydellä terällä...
Toisaalta olisi ihanaa viedä ainakin isommat tytöt heitä niin kovasti kiehtovaan Egyptiin. Laitan loton vetämään ja toteutan voittorahoilla molemmat, sekä vielä sen loman, minne pikkuihmiset pääsevät myös mukaan. Haaveilla pitää!

(Kuva sivuilta Africapoint.com)