Pikku hiljaa olen saanut heräteltyä henkiin vanhaa, rakasta harrastustani - ratsastusta. Siitä on jo viitisentoista vuotta aikaa, kun olen viimeksi käynyt aktiivisesti valmennuksessa ja yli kymmenen vuotta on jo siitäkin, kun Pyry-herra vietti kanssani vajaan vuoden. Paljon on siis unohtunut. Vähän kerrallaan kroppa muistaa vanhat jutut, koordinaatiokykykin nostaa päätään. Pakko oli palata myös teorian pariin, kirjoja on tavattu ja yritetty sisäistää. Kyllä tämä tästä, vähän kerrassaan. Kunnianhimo ja motivaatio ovat kohdillaan, tämän on joutunut myös kuvassa Ralfalla hyppäävä Sari- opettaja (ikäväkseen?) toteamaan.



Uusin harrastuskaverini on siis tuo kuvassa esiintyvä Ralfa. Tämä lähes 170cm korkea tamma on isoine liikkeineen mielenkiintoinen tuttavuus. Ralfa on vähän sellainen kirveellä veistetty, akkamainen tamma, joten meillä on paljon yhteistä ;)

Tästä kun taas mieli ja kroppa vetristyy, voi hyvällä syyllä haaveilla siitä kokonaan tai ainakin osittain omasta liikuntakaverista. Sillä varjolla olen pienellä pakolla kuljettanut Saanaa ja Tessaakin ratsastamaan...