Tänä vuonna aion oikein panostaa tyttöjen hiihtoloma-aikaan ja nyt tehdään kaikkea spesiaalia. Vaikka ei kai nykyisin enää hiihtolomia vietetä, talviloma se taitaa olla?

Ensimmäisenä lomapäivänä suunnistettiin kolmestaan leffaan. Hyvä että kerittiin, sillä olin alunperin katsonut sen alkavaksi 15.45, mutta se alkoikin jo kolmelta... Maalaistyttöjen suut loksahtivat äitiä myöden auki, kun saavuimme teatterille varttia ennen esityksen alkua, sillä siellä oli ainakin 50 metrin jono. Joku muukin oli näemmä päättänyt aloittaa lomailun lasten kanssa leffassa! Olimme aivan varmoja, ettemme ehdi saati mahdu näytökseen, mutta 15.10 pääsimme vihdoin omille paikoillemme. Kaksi paikkaa oli meidän jälkeemme jäljellä..

Leffa itsessään oli hyvin perinteinen suomalainen leffa; Tökeröä kirjakieltä ja kehnohkoa näyttelyä. Itse juonikaan ei ollut kovin kummoinen, eikä leffan musiikit vedä vertoja Nuudelipään biiseille, mutta silti siitä jäi hyvä mieli. Varsinkin Marttien, Syrjän ja Suosalon roolisuoritukset olivat hupaisaa katsottavaa!