Kakkoslomapäivänä oli vuorossa ratsastusta. Taitaa olla niin, että äiti yrittää saada lapsensa innostumaan omista harrastuksistaan sillä loppuviimeksi huomasin ajelevani tallille yksin. Kavereita kysellessäni Tessa kurkkasi ikkunasta ulos ja tuumasi lumisateen nähdessään, että ratsastaa taas kesällä. Saana oli kummitädillään yökylässä ja siellä oli "niin kivaa", ettei ratsastus huvittanut tällä kertaa... Mikäpä siinä, pitää sitten käydä yksin jos ei riitä kavereita.  Teemu olisi varmasti innoissaan, hepat kun ovat juuri nyt POP (Ihahaa-ihahaa), mutta äidin mielenterveyden kannalta taitaa olla parempi odottaa vielä vuosi, kaksi.

Olen aikanaan ratsastanut paljonkin, Englannin vuosina useamman hevosen päivässä, eikä siitä ole kuin... mitä, kymmenkunta vuotta, kun "Pyry" piti huolen päivittäisestä harrastuksestani. Kymmenessä vuodessa on kuitenkin tapahtunut jotain. Ennen niin kimmoisa ja taipuisa kroppani on nykyisin notkea kuin rautakanki ja tämä tietysti vaikuttaa ratsastamiseen. Rentoutusmuotoja miettiessäni päädyin siihen tulokseen, että ratsastustunnit aloitetaan tästä lähtien paikallisen kautta ja tunnin jälkeen thakshilla khothiin... ;)

***

Samalla kun minä yritän tehdä lomasta tytöille spesiaalin, Samin loma kuluu yläkerran kimpussa. Kaikki seinät on nyt villotettu ja levytetty ja par´aikaa siellä asennellaan lattialämmitysputkia. Kyllä se siitä!