Oi kun osaiskin ommella. Tai osais edes lukea ohjeet loppuun asti, ennen tekemistä, niin ei tarvitsisi purkaa välillä. Toisaalta, ohjekirjat ja ohjeet yleensäkin on tehty miehille ja kädettömille, joista kumpaankaan ryhmään en myönnä kuuluvani. Lapset on nukkumassa, koirat makaa tyytyväisinä, mies pelaa (yllätys), mitä tekee Äiti?
Kaivaa ompelukoneen esiin ja kuvittelee osaavansa tuosta vaan, vaikka edellisestä kerrasta on aikaa jo... noh, tosi kauan. Ei siitä nyt tullut ihan sellainen, kuin kuvittelin, mutta harjoittelukappaleeksi ihan hyvä. Ja tulipahan keksittyä uusiokäyttöä Mummin vanhoille lakanapitseille. Nih. Kyllä mä vielä tästä...

Mä en tiedä kumpi on huolestuttavampaa, mun hinkuni ommella vai se, että mä tätänykyä kuvaan kaiken mahdollisen. Odottakaas, kun pääsen huomenna leipomaan...