Keväinen kaipuu kasvuun on taas päällä. Kuin riivattuna selaan siemenluetteloita, piirrän pihasuunnitelmaa ja hahmottelen kukkapenkkejä. Pihamme on iso, reilun hehtaarin, josta pelkkää nurmipinta-alaa tulee näin alkuun 6000m² - kunhan nyt saadaan jotain vihreää mullan, saven ja hiekan tilalle. Kukkapenkkejä ja istutusalueita tulee reilusti ja ne pitää tietysti jollain täyttää. Japanilaista, englantilaista... vähän kaikkea. Valepenkissä kasvaa pioneita, jaloangervoja, pähkämöjä, tuijia, liljoja ja vaikka mitä, mutta eihän ne mihinkään riitä kun vauhtiin päästään. Niinpä kylvökset onkin jo tehty.

Kylvin tänä keväänä mm.elefanttiheinää, ketoneilikkaa, etelänruusuruohoa, sininataa, kaunokaista ja olipa testissä pensaskärhönkin siemeniä. Kasvuolosuhteet eivät ole lähelläkään optimaalisia, joten lopputulos voi olla heikko. Nyt on pakko saada se kasvihuone. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä se vanhoista ikkunoista, kerralla tarpeeksi iso, mutta meidät tuntien voi olla parempi hankkia ihan oikea huone. Vaikka tällainen:



Voin jo kuvitella itseni rottinkikori käsivarrella keräämässä tuoreita, herkullisia tomaatteja, kurkkuja ja paprikoita, avaamassa tuuletusluukkuja, kastelemassa ja kitkemässä. Enää ei puutu kuin ne taimet. Ja niin, se kasvihuone kanssa.